Lyhyt katsalmus laivurin elämään Tukkipohjassa.
Tukkipohja on Päijänteellä sijaitsevan Kelvenne-saaren yksi poukamista. Nimensä Tukkipohja on saannut siitä, kun aikoinaan poukamaan pysähtyivät suojaan tukkeja kuljettaneet proomut. Tuolloin jotkut tukit vajosivat pohjaan ja jäivät sinne. Vieläkin Tukkipohjan pohjamudissa saattaa olla osa tukeista pystysuunnassa, joten tässä kyseisessä poukamassa vältellään laivasta veteen hyppimistä turvallisuussyistä.
Eilen kävimme porukoiden kanssa kalassa, sienessä ja ravustamassa. Kuvia on osasta saalista, mutta laivurin elämästä tulee kuvia erillisessä postauksessa. Kanttarelleja tuli sopivasti yhteen kastikkeeseen, mutta mielenkiintoisin löytö oli nuoren ketunpoikasen pääkallo. Äitini vaan sattui astumaan sen päälle, joten siltä hajosi alaleuka, mutta muuten pääkallo oli moitteettomassa kunnossa. Mustikoitakin alkaa olla paljon Päijänteellä tähän aikaan, eli kohta alkaa marjastus meillä.
Eilen ruuaksi oli itse kalastetut ahvenet kanttarellikastikkeella ja torilta aiemmin ostetuita vihanneksia. Minulle ainakin maistuu laivurin elämä.
Tulevista teksteistä voin kertoa sen verran, että varasin itselleni matkan Kreetalle. Viikon päästä lähtö kohti ystäväni kotikaupunkia, Hersonissosta. Matkalaukkuun pakataan viikon reissuun vain välttämättömät ja iloinen ja innostunut meininki! Viimeinkin aurinkoa sateisen ja työntäyteisen kesän jälkeen!
No comments:
Post a Comment