Joulu kotona?

Jouluun kuuluu olennaisena osana perhe. Moni luokittelee joulun parhaimmaksi osaksi perheen kanssa yhteisolon ja sen kun saan vain olla. Usein se vain unohtuu kaiken siivoamisen ja järjestelyiden aiheuttamien stressitilojen alle. Mutta miksi joulu on aina vietettävä kotona? Onko muilla kokemuksia joulusta jossain muualla?

Itse muutaman vuoden työskennellessäni ravintola- ja matkailualalla medianominopiskeluiden lisäksi, olin töissä nyt ensimmäistä kertaa joulupäivänä. Paljon oli lapsiperheitä päättänyt lähteä viettämään joulua laskettelumatkailun merkeissä ja onnellisilta näyttivät asiakkaat. Helppo tapa viettää joulua stressittömästi ja keskittyä siihen olennaiseen.

Voisin itsekin kuvitella viettäväni jouluni vaikka ulkomailla. Veljenikin hiihteli tämän joulun Euroopan isommilla rinteillä, mutta vielä en ole itse lähtenyt. Kyllä minä ehdin vielä jouluani viettämään vaikka miten päin ja onhan noita muitakin aikoja matkustaa. Nyt vietän aikaa täällä kotona ja syön ja läskistyn onnellisena.

Jäniksen joulujuhlat

Jouluterveiset lähetän täältä omasta lapsuudenkodistani, josta kuvat on otettu. Hyvää Tapaninpäivää kaikille lukioilleni!

Hiphei Tallinna!

Syyslomalla päätimme tehdä äkkinäisen lähdön Tallinnaan muutaman luokkatoverin kanssa. Neljän tytön porukka varasi päivän laivamatkat ja meille jäi viisi tuntia aikaa maissa oloon. Aika nopeasti huomasi, että viisi tuntia ei riittänyt mihinkään.

  

Tallinnassa on vaikka mitä shoppailumahdollisuuksia ja olin onnellinen siitä, että tämän kertainen tyttöporukkamme ei voinnut olla vähempää kiinnostunut tekemään ostoksia. Viisi tuntia ei olisi riittänyt kuin muutaman kenkäparin etsimiseen eikä muuhun. Eniten aikaamme kulutimme kiertelemällä ja ihastelemalla vanhaa kaupunkia.

 Tallinna on aivan ihanan kaunis ja se on valokuvaajalle riemastuttava kohde. Suomalaisille suhteellisen tuttu Tallinna on täynnä mielenkiintoisia kontrasteja. Varsinkin vanhassa kaupungissa kulkiessa vanha ja uusi yhdistyy välillä erikoisilla tavoilla. Vanhan kaupungin kaduilla tulitaiteilijat ja vanhanaikaisiin pukuihin pukeutuneet ravintoloiden sisäänheittäjät imaisevat sisään historian havinaan. Kunnes sitten huomaa pieniä graffititaideteoksia värikkäiden talojen seinillä, jotka herättävät hyväntuulista hilpeyttä.

Kävimme vain yhdessä koruliikkeessä, yhdessä irkkubaarissa ja yhdessä ravintolassa. Koruliikkeen nimeä en muista, mutta matkaan lähti kahdet korvikset ja yksi pokemonsormus. Ostimme kaikki tytöt yhdet pokemonsormukset luokkatoverillemme, joka ei valitettavasti päässyt matkaamme. Irkkubaariin päädyimme istumaan ja lepäämään kaiken sen kävelyn jälkeen. Syömään päädyimme yhteen turistien liikaa suomaan ravintolaan, jonka ruoka ei nyt ollut kovin kummoista. Meillä oli vaan ihan hirveä kiire ja nälkä, että harmittaa ettemme ehtineet/löytäneet sivukujilta hyvää ravintolaa. Faktahan se on, että turistipaikkojen ulkopuolella tai sivukujilla on aina parhaimmat ruokapaikat.

 Vanha kaupungissa yksi herkku on ylitse muiden, sokerimantelit. Niitä on pakko saada aina mukaan. Vähän alle kolmen euron maksavat pussilliset makeisia ovat paitsi hyviä, myös hauskasti valmistettuja. Vanhanaikaisiin pukuihin pukeutuneet hilpeät myyjät valmistavat maukkaat välipalat vanhahtavissa hevoskärryjen tapaisissa myyntikojuissa.

No tottakai me käytiin Superalkossa. Tosin siellä huomasin, että me oltiin kyllä ihan amatöörejä tässä alkoholin ostossa. Meillä oli kaikilla vain olkalaukut, eikä nekään olleet mitään suuria. Osa suomalaisista oli ottanut mukaan suuret matkalaukut, jotka he täyttivät vain alkoholilla. Ei meidän matkan tarkoitus ollutkaan ostaa lavakaupalla alkoholia, joten ostimme vain sen verran mitä saimme kannettua. Minulle tämä oli eka kerta Superalkossa, joten itse vain hämmennyin sen halpuudesta. Kaiken lisäksi meillä oli vaan noin kaksikymmentä minuuttia aikaa shoppailla ennen kuin piti lähteä takaisin laivaa kohti.

Onneksi alhaalla olevassa kuvassa meidät pelasti tämä legendaarinen mies! Hieno mies, joka ilmaiseksi kuskaa ihmisiä Superalkosta tiettyyn sataman osaan, vei meidät omalle laiturillemme. Hän pyysi vain kahta euroa ajosta ja heitin kaikki kolikot mitä lompakon pohjalta löysin sillä hetkellä. Mies on legendaarinen asiakaspalveluvalmiudestaan.

Tallinna on hyvä paikka käydä päivän tai parin reissussa, saa vaihtelua vähän elämään. Saatiimpa tyttöjen kanssa sanoa, että käytiin syysloman aikana etelässä :)

Lokikirja: Kuvia kesältä 2012

Joillekin kesällä mökki on lomakohde. Meille se on kesäkoti, jolla voi matkustaa minne haluaa.

Hanian bussiaikatauluja

Huomasin tutkiessani blogiini tiedostoja, että moni eksyy tekstejäni lukemaan etsiessään Haniasta lähtevien bussejen aikatauluja. Olen säästänyt Hanian bussiaikataululistani matkaltani ja listassa oli moni muukin kohde. Tässä osa bussiaikataulustani, joka oli voimassa aikavälillä 6.8.2012-9.9.2012. Eli tätä voisi pitää alustavana aikatauluna, koska internetissä ei ole minun ja kreetalaisten kavereitteni tiedossa muita bussien aikatauluja. Tietysti aikataulut muuttuvat, varsinkin talviaikaan, eli ei täysin voi luottaa tähän minun aikataulutukseeni. Mutta jos tästä on jollekin reppureissaajalle apua, niin olepa hyvä!

Chania - Chanian lentokenttä

05.45, 07.00, 08.15, 09.00, 10.00, 11.00, 12.00, 13.00, 14.00, 14.30, 15.00, 16.30, 17.30, 18.30, 19.00, 20.30, 21.00

Chanian lentokenttä - Chania

06.15, 08.20, 09.35, 10.15, 11.15, 12.10, 13.00, 13.35, 14.45, 15.15, 16.30, 17.40, 18.20, 19.40, 20.20, 21.20, 22.40

Chania - Georgilioupoli - Kavros - Rethimno - Bali - Heraklion(lausutaan Iraklion)

05.30, 06.30*, 07.30*, 08.30*, 09.30, 10.30, 11.30*, 12.30, 13.30*, 14.30, 15.30*, 16.30, 17.30, 18.30*, 20.00*, 21.00

Heraklion - Bali - Rethimno - Kayros - Georgioupoli - Chania

05.30*, 06.30*, 07.30*, 08.30, 09.30*, 10.30, 11.30*, 12.30*, 13.30*, 14.30, 15.30, 16.30*, 17.30, 18.30*, 20.00, 21.00

* THROUGH VRISSES

Jos joku kaipaa lisää bussiaikatauluja eri kaupunkeihin, niin ottakaa yhteyttä sähköpostitse kulkurittarenmatkalaukku@gmail.com tai kirjoittamalla kommenttia. Säilytän aikataulua teitä lukijoitakin varten ja kirjoittelen lisää ylös sitä mukaan kun tarvitaan. Voin myös auttaa etsimään teille ystävieni kautta päivitetympiä aikatauluja.

Lokikirja: Heinolan lintutarha

Yksi pakollisista nähtävyyksistä ja paikoista kesällä aivalla reissatessa on Heinolan lintutarha. Olemme lapsuudestani asti käynneet aina Heinolassa käydessämme lintutarhalla tapaamassa vanhoja samoja lintuja vuodesta toiseen ja joka vuosi sinne on tullut uusia hoidokkeja. Valitettavasti tänä vuonna oli surullista huomata, että hoidettavien lintujen määrä on vähentynyt lapsuusajoistani huomattavasti.

Heinolan lintutarha on toiminut jo vuodesta 1963. Heinolan kaupungin puistotyönjohtaja Anthony Bosley aikoinaan sai hoitoonsa loukkaantuneen laulujoutsenen, jota hän hoiti kotonaan vaimonsa kanssa. Hänen kotonaan oli myös papukaijoja. Hän lahjoitti myöhemmin erilaisia papukaijoja kaupungille ja siitä lähti tarhatoiminta käyntiin. Lintutarhan toimintaperiaate on auttaa ja hoitaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja palauttaa ne takaisin luontoon. Tämän periaatteen takia toivon Heinolan lintutarhan jatkavan toimintaansa pitkään.

Lintutarhassa on lintuja laidasta laitaan. Siellä on pöllöjä, papukaijoja, vesilintuja, korppeja ja kyyhkysiä. Tietenkin kotimaisten lintujen kirjo vaihtelee sitä mukaan, kun hoitoon tulee ja sieltä lähtee lintuja. Papukaijat ovat tulleet jäädäkseen ja vanhoja tuttuja on ihana päästä ihastelemaan vuosi vuoden jälkeen.

Ariel

Ariel on saapunut tarhalle 11.5.1984, joten sillä on kokemusta katsojista. Ariel kuulemma osaa kyllä sanoa sanan "terve", mutta en ole koskaan kuullut sen sanovan mitään. Ja mitäs turhaa sitä mitään sanomaan, kun on noin upeat sulat!

Paco

Pacoa ei voi olla rakastamatta. Sekin on saapunut tarhalle vuonna 1984 ja se on monen lempilintu koko tarhassa. Pacon suosion salaisuus on sen puheliaisuudessa. En muista yhtäkään kertaa, etteikö Paco olisi  innoissaan alkanut puhumaan ja matkimaan yleisön niin vaatiessa. Paco on muun muassa pyytänyt saunaan, matkinut koiraa ja kissaa, vislannut ja pyytänyt anteeksi. Tuntuu, että joka kerta kun Pacon näkee, saa uuden esityksen.

Tämän nimeä en muista, mutta se tykkää tanssia :D

Heinolan lintutarha on ilmainen ja kaikenikäisille sopiva nähtävyys. Itse rakastin pienenä lintutarhaa ja vieläkin innostus päästessäni puhumaan Pacon kanssa ja ihastelemaan Arielin kauniita sulkia. Kerran olen päässyt siellä silittämään ihka oikeaa huuhkajaa, joskus lapsuudessani ja se oli sen kesän yksi kohokohtia.

Heinolan lintutarha sijaitsee aivan Heinolan keskustan läheisyydessä ja siellä on ilmaista käydä. Kannattaa kuitenkin varata käteistä puista pöllöä varten, koska siihen laitetut lahjoitukset auttavat lintutarhaa jatkamaan hienoa työtään auttaessaan lintuja. Koko perheen kohteessa viihtyy niin lapset kuin aikuisetkin.

sitä kirjettä Tylypahkaan odotellessa

Elävien lintujen lisäksi tarhalla on oma pieni museotila, jossa pääsee katselemaan täytettyjä eläimiä ja lintuja. Siellä voi kartuttaa tietoaan Suomen luonnosta ja sen ihmeellisistä olennoista. Suosittelen kaikille käyntiä lintutarhalla ja sen arvokkaan työn tukemista.

Hersonissos, Kreeta

 

katu, jolla asuin ystäväni asui

Ystäväni kodin parvekkeelta

Sateisen ja kylmän Suomen kesän aikana teki mieli ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään paikkaan. Kohteeksi valikoitui Kreetan pieni kylä Hersonissos, joka osottautuikin oikeaksi "minimetropoliksi". Ystävättären luona asuessa pääsi normaalia perusturistia syvemmälle paikallisten kulttuuriin mukaan ja luotua uusia ystävyyssuhteita. Hersonissos on täynnä elämäniloisia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka ottivat avosylin vastaan tämän pohjoisen tytön.

  auringonlasku vanhan kylän parvekkeelta

Menopaluu-liput Oulusta Haniaan maksoivat 400 euroa ja ystävän luokse majoittautuminen vähensi matkakuluja. Lentoja olisi toki saannut halvemmallakin, mutta olisin joutunut vaihtamaan konetta useampaankin kertaan ja äkkilähdöt olivat suuressa suosiossa juuri tuolloin. Haniasta matkustin busseilla Hersonissokseen. Vaihto tapahtuu Heraklionissa(paikalliset lausuvat Iraklion) ja aina bussiasemilla bussia vaihtaessa on lippu ostettava bussiaseman tiskiltä. Bussipysäkeiltä tullessa kyytiin mennään ensimmäisenä istumaan ja rahastaja tulee myymään lipun sinulle sitten. Hania-Heraklion väli maksaa noin 13,20 euroa ja Heraklion-Hersonissos vain 3 euroa. Bussit ovat helppo tapa matkustaa Kreetalla, mutta täytyy varautua niiden myöhästymiseen. Takaisin päin Hersonissoksesta matkustaessani Haniaan molemmat bussit olivat myöhässä aamuruuhkien takia puoli tuntia ja yhden paikallisen mukaan se on ihan normaalia. Bussiaikatauluja ei myöskään löydy netistä mistään, vaan vasta pysäkillä saa tietää milloin bussi lähtee.

 uuden ystävän parvekkeelta

Kreeta on karun kaunis saari. Bussilla matkustaessani Hersonissokseen yön pimeyden vaihtuessa hiljakseen paahtavaan päivään, aurinko paljasti upeat punaisen väriset kalliot. Tie kiemurteli meren ja vuorien välissä läpi kylien ja kaupunkien. Pienet koristeelliset, jopa minikirkon näköiset, laatikot teiden varsilla on asetettu liikenteen uhrien muistoiksi. Oliivipuut koristavat muuten karua kivimaastoa ja meri on kuin liukuvärjätty kangas vaihtaen väriä tummansinisestä turkoosiin.

 Hersonisoksen terassit päivällä ja yöllä

Hersonissos on ollut aikoinaan pieni rantakylä, jonne tultiin nauttimaan auringosta ja rauhallisuudesta. Nykyään perheiden lisäksi Hersonissos on tunnettu maailma rantakadun baareistaan ja bilettämisestä. Miksi minullekin tuli mielikuva pienestä metropolista rannan äärellä oli se, että ulos mentäessä törmäsimme kaikkialta maailmasta tulleisiin ihmisiin. Miksi sitten Hersonissokselle tullaan juhlimaan? Juomat ovat halpoja verrattuna esimerkiksi Suomeen ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Täällä ei olla turhan vakavia, vaan baarimikko haluaa juoda kanssasi shotin ja sitten vaan huudetaan että Jamas(=kippis)! Ihmisiä tulee Hersonissokseen usein töihinkin kesäkaudelle useista eri maista, kuten esimerkiksi Isosta-Britanniasta ja Ruotsista. Yksi paikallinen sanoi, että hän tykkää olla täällä töissä, vaikka hän ei tienaakaan paljoa. Hänelle riittää, että hän selviää ja samalla hän on onnellinen Kreetan auringon alla. Ihmiset tekevät paljon töitä baareissa suomalaisen korvaan mitättömältä kuullostavan palkan eteen; kymmenen tunnin yövuorosta saa käteen työpäivän päätteeksi vain neljäkymmentä euroa. Silti ihmiset tulevat sinne töihin ulkomailta, vaikka kotimaassaan saisivat tienattua huomattavasti enemmän. Ymmärrän ainakin itse paikan nähneenä, miksi he tulevat joka vuosi aina uudestaan Kreetalle.

     Kaikki juomat, alkoholittomat ja holilliset, olivat maukkaita

Hersonissokselle tulee myös paljon lapsiperheitä. Rantahiekat houkuttelevat ottamaan aurinkoa ja sinisen meren syleilyssä on ihanaa uida. Rannat ovat turvallisia ja hienon hiekan lisäksi on rantojen läntisimmässä päässä mielestäni mukavampaa hiekkaa, joka on tuollaista kuvassa olevaa pienien kivien muodostamaa kaunista alustaa rantaelämälle. Rannoilla oli vain yksi asia mitä en ollut ennen kokenut; sen pienet jalkoja syövät kalat. Rannan tuntumassa on pieniä harmittomia kaloja, jotka syövät ihmisten jaloista kuollutta ihoa pois. Niiden syöminen ei satu, mutta saattaa kutittaa. Valitettavasti itselläni jalat ovat olleet koko kesän huonossa kunnossa ja ihoni on enemmän repäleinen kuin normaalisti ihmisillä. Jouduin siis kaksi kertaa vähän isomman kalan puremaksi, kun ne saivat kunnon otteen ihostani. Purematkin olivat pieniä ja eivätkä ne varsinaisesti sattuneet vaan enemmän hämmensivät. Ne eivät ole vaarallisia eikä lapsien vanhempien tarvitse pelätä. Paikalliset ovat keksineet alkaa pitämään FishSpa-nimellä kulkevia tiloja, joissa voi maksaa halvimmillaan 5 euroa kymmenestä minuutista. Siellä voit pitää jalkojasi tai käsiäsi akvaariossa, jossa nämä pienet kalat puhdistavat ihoasi samalla nauttien päivän ateriansa. Itse en uskaltanut kokeilla huonokuntoisten jalkapohjieni takia.

    allekirjoittanut hankkimassa rusketusta

 

Länsirannan ihanaa hiekkaa

Uusien paikallisten tuttavien kadehdittavat hiukset

Yksi asia mitä varten Kreetalla on edes pakko kerran elämässään käydä on ruoka. En ole missään päin maailmaa syönnyt niin hyvää ja samalla terveellistä ruokaa. Koska minut otettiin lämpimästi asumaan ystävättäreni luokse, hänen kreikkalainen isänsä valmisti aina vieraanvaraisuudessaan kotiruokaa. En ole missään ravintolassa ikinä saannut niin suussasulavia ja maukkaita annoksia kuin hänen tekemiään. Kreetalla ei tunneta sanaa lähiruoka, koska suurimmaksi osaksi kaikki on lähiruokaa. Kaikki, jopa tomaatit ja kurkut, maistuvat vain miljoona kertaa paremmalle kuin Suomen kaupoista löytyvät serkkunsa. Luomutuotteita löytyy myös helposti ja jos et pysty syömään maidosta valmistettuja tuotteita, Kreeta on sinun paratiisisi. Kreetalaiset käyttävät harvoin maitoa tai rasvaa ruuanlaitossa, mutta sitäkin enemmän oliiviöljyä. Parhaat ruokapaikat löytyvät usein paikallisten käyttämistä paikoista, Hersonissoksessa sivukujilta löytyvistä buffetpaikoista.

 ateria Majesticissa

Yksi kokeiltavista asioista on giros. Söimme Hersonissoksesta löytyvästä pienen kioskin tapaisesta paikasta nimeltään Yapita illalla girokset. Uusi ystäväni sanoi, että siellä ne ovat koko Kreetan parhaimmat. Ja kuten suomalaiset riitelevät siitä, missä on parhaimmat pitsat, tottakai tästäkin olivat toiset eri mieltä. Giros on pitaleipä, johon tulee ranskalaisia, salaattia, tatsikia ja uskomattoman mureaa lihaa. Kannattaa kokeilla, paras nälänkarkoittaja ikinä ja yksi mahtavimpia asioita, joita olen syönnyt. Maksoi vain kolme euroa. Toinen kokeilunarvoinen juttu on jäätelönkorvikkeena toimiva frozen greek yogurt. Hyvää ja terveellistä, aion kokeilla itse valmistaa sitä.

 

Giros

paras ateria reissussa, ystävän ihanan isän valmistama ateria

Matkasta voisi kirjoittaa lisää vaikka kuinka paljon, mutta jätän jotain vielä tulevaisuuteenkin kirjoitettavaksi. Jos sinulle heräsi jotain kysymyksiä Kreetasta ja siellä matkailusta, rohkeasti lähetä kysymyksiä.