Olen opiskellut Virroilla melkein kaksi vuotta ja nyt muutin pois työharjoittelun perässä. On siis ehkä hyvä aika kertoa vähän Virroista, koska (jos olen oikein ymmärtänyt) varsinkin kesällä tänne tulee matkailijoita.
Virrat on suhteellisen pieni paikkakunta ja jos kaipaa kaupungin sykettä ja meininkiä, tänne ei kannata tulla. Sen sijaan jos tykkää nauttia pienen kaupungin rauhasta ja kauniista maisemista, tämä on oikea paikka.
Kirjastoa vahtiva karhupatsas
Virroilla näkee paljon karhuihin viittauksia. On patsasta, Martinkarhu -nimistä baaria, karhulogoa opiskelijoiden pyörittämällä kanavalla jne. Virroilla aikoinaan eleli sellainen kaveri kuin Martti Kitunen, joka tunnettiin myös nimellä Karhu-Martti. Hän oli kuuluisa karhunkaataja ja metsästäjä. Hän on kuulemma kaatanut elämänsä aikana vähän alle 200 karhua, mutta tarkkaa lukumäärää ei voi tietää. Kova jätkä ollut kuulemma aikoinaan, lisää tietoa löytyy muun muassa täältä.
Baarejahan ei ole paljon ole Virroilla, mutta rakkaimmaksi on käynnyt kahden vuoden aikana ehdottomasti Pub 66. Ihana ja ystävällinen henkilökunta jaksavat aina palvella ja aina on tuntenut olonsa tervetulleeksi paikan päälle.
Myös baari on asiakaspalvelussaan mennyt ihan uudelle tasolle muihin verrattuna, kun tarjosi meille opiskelijoille yhden parhaimmista jouluaterioista mitä olen koskaan saannut - ilmaiseksi. Tulen aina ajattelemaan, tuotakin, tapahtumaa lämmöllä. Surullista on kuitenkin ajatella mitä tällekin mahtavalla paikalle käy, kun koulumme lopetetaan Virroilta.
Tosiaan, Virroilta lakkautetaan Tampereen ammattikorkeakoulun opetustoiminta.
Kokonaan.
Eihän maaseutua ole järkeä pelastaa.
Päätös Virtain toimipisteen lakkauttamisesta on jo tehty, eikä sille voi mitään tehdä. Kuitenkin aion nyt vähän kertoa omia tuntemuksiani näin opiskelijan näkökulmasta.
Mikä järkikin siinä on, että kaikki opiskelijapaikat nykyään keskitetään suuriin kaupunkeihin. Opiskelijoiden tilat pienenee, opetus heikkenee luokkamäärien kasvaessa, asuntojen hinnat nousee, maaseutu köyhtyy ja hei ihan oikeasti, täällä on ihan hyvä opiskella!
Olen saannut tutustua täällä yksiin elämäni tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä, oppinut lisää itsestäni, oppinut sitäkin enemmän itselleni aiemmin tuntemattomasta alasta ja teknologiasta, olen oppinut kuinka tehdään ampumahaava videoon ja saannut eväät työelämään tykkäämälläni alalla.
Hautausmaan lumityöt ovat jääneet väliin
Olen nähnyt täällä tähtiä enemmän kuin pilviä, olen todistanut revontulet ja nähnyt auringon laskevan ja nousevan paremmin enemmän kuin missään muualla. Olen tanssinut kevätsateessa, olen palellut ja paahtunut, olen tuntenut rakkautta ja surua, laivat ovat lähteneet ja tulleet, tuoden uusia ihmisiä ja samalla on hyvästeltykin vanhoja - kunnes näemme taas.
Virroilla on todellakin elämää, jos vain niin itse haluaa. Yksi hienoimmista lenkkipoluista on vanha ja hylätty junarata. Aikoinaan junalla pääsi Virroille, mutta liikenteen lakattua vanhat rautaiset raiteet ovat vallanneet luonto ja ruoste. Talvisin reitin valtaa hiihtäjät ja moottorikelkat.
Junanraiteen reittiä & ylikulkusilta
Junanraiteiden lisäksi vanhaa kalustoa on hylättynä raiteiden vieressä. Valitettavasti vanhat kulkuvälineet ovat hitsattu toimintakyvyttömiksi tai lukittu ketjuin. Olisi ollut mahtavaa kokeilla raiteilla matkustamista niillä.
Tässä vielä kuvat junanraiteista syksyllä. On muuten yllättävän hyvä tattipaikka.
Kirjoitan lisää Virroista tulevaisuudessa ja sen tarjonnasta. Tulee muuten liian pitkä teksti ja paljon on kuvia ja kerrottavaa tästä pikkupaikkakunnasta.
No comments:
Post a Comment