7.3.13

Berlin: Historiaa, hipstereitä ja punkkareita


Mikki Hiiri & Brandenburger Tor

Kävin Berliinissä helmikuun puolessa välissä. Lensin sinne sisarusparveni kanssa perjantaina Riikan kautta ja tulimme takaisin sunnuntaina. Vain kaksi yötä, vain vajaat kolme päivää. Jos joku ajatteli, ettei siinä ajassa ehdi rentoutua ja samalla nähdä paljon paikallista kulttuuria, niin se joku oli väärässä.


Berliini on iso kaupunki ja siellä tuntui olevan koko ajan jotain lisää rakenteilla. Joka puolella oli rakennustyömaita ja nostureita. Historiaa kuitenkaan ei pääse karkuun. Häpeä niille, jotka matkaavat tietämättä mitään Berliinin historiasta. Kaiken uudistamisen takana voikin olla halu unohtaa menneet ja sen huomasi myös ihmisistä. Kaduilla ei näkynyt vanhuksia vaan kaupunki oli nuorten ja nuortenmielisten ympäröimä. Keski-ikäiset ihmiset työskentelivät pikaruokaravintoloissa, kun taas nuoret tulivat hakemaan bisneslaukkujensa kanssa noutokahvinsa heiltä.

Berliini ei ole kuuluisa hyvästä säästä ja reissuamme ympäröi harmaus. Kyllä se Suomikin osaa näyttää masentavalta kun ei ole lunta maassa ja aurinko ei paista, joten harmaa sävyisyys ei meitä haitannut. Berliini yllätti meidät positiivisesti monilla asioillaan ja yksi niistä oli hintataso. 


Erittäin oudolla maulla tehty metro :)

Ensinnäkin hotellimme Astoria sijaitsi selvästikin vähän varakkaammalla seudulla. Tätä emme tienneet ennen kuin saavuimme sinne. Tuolla matkustusajalla ei ollut halvempia vaihtoehtoja saatavilla, mutta se ei haitannut. Hotelli on halpa, mutta erittäin siisti ja käyttökelpoinen. Halutessaan hotellilla sai aamupalan yhdeksällä euroa, mutta oikein toimiva. Ei ole mitään moitittavaa. Astoria sijaitsi hyvällä paikalla myös siihen nähden että Berliinin eläintarha oli vain pienen kävelymatkan päässä ja metrolla pääsi helposti kaikkialle.


Sisäänkäynti museoon

Ensimmäisenä päivänä kävimme Saksan kansallishistoriallisessa museossa. Opiskelijakortista oli taas hyötyä, koska sillä pääsi vain neljällä eurolla sisään. Aika hyvä hinta-laatu -suhde. Museoon sisälle mennessä on narikkaan pakko jättää (ainakin isot)kassit ja takit eikä tietääkseni valokuvaaminen ole siellä sallittua. 
Museossa riittää nähtävää esi-historiallisista fossiileista Natsi-Saksan aikoihin. Museossa oli paljon nähtävää ja sinne olisi voinut jäädä helposti koko päiväksi vain tutkiskelemaan Saksan historiaa. Museon kokoelmat ovat mieleenpainuvia ja välillä ehkä jopa liian vaikuttavia. Katsellessa kuvia Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välisen muurin aiheuttamista julmuuksista ei voi kuin ihmitellä ihmisten julmuutta ja samalla ihmetellä silloisen yhteiskunnan paineita yksittäisiä ihmisiä kohtaan. Mutta eikös se ole museoiden tarkoitus? Meidän pitäisi yrittää oppia historiasta.

Berliinin ruokakulttuuri jäi vähän heikoksi reissun aikana, koska en matkaa samalla tavalla kuin Anthony Bourdain. En syö 24/7 matkalla mahdollisimman paljon, vaan käyn tutustumassa erilaisiin vaihtoehtoihin. Yksi varma neuvo Berliinissä syömään menevälle on, että älä anna aina ulkokuoren hämätä. Vaikka paikka näyttäisi räkäiseltä ulospäin epämääräisine graffitteineen, kannattaa kurkata ikkunasta sisään. Voitte positiivisesti yllättyä. Alapuolella kuvassa on yksi ateriani, currywurst. Currywurst on käytännössä katsoen makkara, jonka päällä on currya. Itse en innostunut valmistamaan tätä kotona, mutta ehkä se maistuu jossain muualla paremmalle.

Yksi matkaajien perusvinkki hyvän ruokapaikan löytämiseksi on se, että etsi aina paikka, jossa on paljon paikallisia. Jos ravintola on täysin tyhjä, niin se ei kerro hyvää paikasta.

Yksi ruokapaikka jota suosittelen oli nimeltään Ossena. Maksoi muistaakseni kolmelta ihmiseltä viineine ja kaljoineen todella hyvät ruuat yhteensä 60 euroa. Valitettavasti minulla ei ole paikasta mitään kuvia. Paikka oli erittäin hieno ja Suomessa ei missään saa tuolla rahalla niin hyviä ruokia. Berliini osottautui taas todella halvaksi.


Berliinin erikoisuus, Currywurst

Berliinin eläintarha on erittäin suosittu kohde matkailijoiden keskuudessa. Omien eläintarhakokemusten perusteella kannattaa vierailla eläintarhoissa talvisin. Silloin eläimet ovat virkeempiä, koska helle ei rasita niitä, joilloin ne tulevat todennäköisemmin näköetäisyydelle. Myös talvisin ei ole eläintarhoissa ruuhkaa, joten on mukavampi kulkea rauhassa eläimiä katsomassa eikä tarvitse stressata ihmismassoissa.


Eläintarha on pinta-alaltaan maailman suurin ja siellä on yli 1500 eläinlajia. Berliinin eläintarha on siitä viihtyisä, ettei siellä ole varsinaisia aitoja eläinten ja ihmisten välillä. Eläinten ja ihmisten välillä on vallihaudat, joita  eläimet eivät voi ylittää. Samalla tuntuu siltä kuin kävelisi jonkinlaisessa metsässä eläinten keskellä. Tietenkin oli erilaisia eläintaloja, jotta osa eläimistä pääsi elämään lämpimässä.

Opiskelijakortilla sai täältäkin alennusta lippuihin ja yksi lippu maksoi alennuksella 10 euroa.



Ylhäällä olevassa kuvassa on yksi eläintarhan jääkarhuista, mutta ei kyllä mitään tietoa onko se maailmankuulu Knuut. Kaikki jääkarhut tuli nähtyä, joten voin ainakin sanoa nähneeni sen.



Eläintarhassa oli muun muassa elefantteja, leijonia, pandoja, kirahveja ja paljon myös sellaisia lajeja, joista minulla ei ollut tietoa edes niiden olemassa olosta.

Jo pelkästään apinatalossa oli uskomaton määrä erilaisia lajeja, jotka vielä osoittivat kiinnostusta ohikulkeviin ihmisiin.




Berliinin kauneimmat silmät



Berliinin eläintarha oli valokuvaajien paratiisi. Itselläni ei ole kunnon varusteita mukana, mutta joku muu oli varustautunut kunnolla. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy jättiläismäinen objektiivi plus kärryssä oli kameran runko ja paljon muuta. Ei siinä sinällään mitään, mutta kärryt omistava turistimies kuvasi samalla toisella kameralla tiikereitä. Vähän iski välinekateus.





kukkuu

Kaikenkaikkiaan eläintarha oli rahansa arvoinen ja ehkä enemmänkin. Yhtään ruokintaa emme nähneet, mutta se ei meitä haitannut. Yksi hienoimpia hetkiä tarhassa oli se, kun susilauma alkoi ulvoa kilpaa läheisen kirkon kellojen lyöntejen kanssa. Komean kuuloista, mutta en haluaisi kuulla tuota ääntä ollessani telttailemassa.

Berliinissä on halpoja asuntoja ja Suomen hintatasoon halpaa elää. Varsinkin vanhan Itä-Saksan puolella. Matkasimme käymään vanhan Berliinin muurin raunioilla ja päädyimme idän puoleiselle metro-asemalle. Heti huomasi, ettei oltu enää niin sanotusti paremmalla puolella raiteita.



Kuten ylläolevista kuvista huomaa, sotkua ja graffiteja oli vähän joka puolella. Vaikka joku nyt voisi päätellä sotkusuudesta sen, että siellä olisi muka vaarallista, niin päin vastoin. Olimme muiden turistien kanssa palloilemassa ja katselemassa muuria. 


Pisin pätkä muuria on nimettu East Side Galleryksi, koska muuria koristelee nykyään tilatut maalaukset. Yksi vinkki kaikille siellä kävijöille, kurkatkaa myös muurin toiselle puolelle. Se on täysin omanlainen galleriansa, jonne on ihmiset tehneet omia graffittejaan. Me taisimme olla ainoita, jotka kävivät ihastelemassa toista puolta muuria.




Maalauksia oli useita kymmeniä, joten näissä kuvissa oli vain murto-osa. Useimmat liittyvät suoranaisesti vapauden sanomaan ja osa kuvasi muurin aiheuttamaa kärsimystä. Vapaus, rakkaus ja niiden puuttuminen olivat suosituimpia teemoja. Yhteiskuntakritiikki loisti useissa väreissä ja inhimillisyyden perään kyseltiin idealistisesti.



Ylhäällä kuvassa muurin tunnetuin taideteos, Leonid Breznedin ja Erich Honeckerin "Veljellinen suudelma". Kuvat ovat joutuneet aikojen kulussa graffitien ja vandalismin uhreiksi, vaikka ne vasta muutama vuosi sitten entisöitiin. 

Berliinissä vierailessa en keksi yhtään hyvää syytä olla vierailematta muurilla. Galleria kuvastaa vapautta, mutta toivottavasti ei koskaan enää muurin muistuttamaa aikakautta tarvitse Saksassa enää kokea. Kumpa ei tarvitsi missään muuallakaan.



Vaikka Berliinin historia ja muistomerkit muistuttavat synkistä ajoista, on kaupungin asukkaat löytäneet    jotakin muutakin elämäänsä kuin vanhojen mietiskelyn. Berliini on täynnä erityylisiä kuppiloita ja baareja, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. Kaduilla kävelevät niin hipster-tyyliset nuoret tekosilmälaseineen kuin myös punkkarit sekaisin sulassa sovussa.


Ylhäällä kuvissa baari, jossa kaikilla oli Applen tietokoneet ja iphonet esillä. Päädyimme tapaamaan sinne yhtä tuttavaa. Vaikka paikka olikin tyyliltään erittäin trenditietoinen ja varmaan hintavammista päästä, silti hintataso ei noussut yli Suomen baarihintojen.

Esimerkkinä baarien hintatasosta voisi sanoa, etten maksanut kaljasta missään yli 3,5 euroa ja shotit saattoivat olla kahden euron hintaa. Palvelu on hitaampaa vaan joka paikassa kuin Suomessa, jos on tottunut saamaan palvelua melkein heti. Berliinissä baarimikko kuuluu odotella vähän.


Sanomattakin on varmaan selvää, että kaupunki on aika autioitunut lauantai-aamuisin. Silloin kannattaa suunnistaa paikkoihin, joissa on yleensä muuten ruuhkaa. Paikallisilla kestää nousta ylös.


Miniloma Berliinissä yllätti positiivisesti. Kaupungissa on kotoisa ja viihtyisä fiilis, koska jokainen löytää sieltä itselleen sopivan tyylisen sopeikon. Nuori kulttuuri on antanut Berliinille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omalla tavallaan monikulttuuriseksi kehdoksi. Se on täynnä erilaisia mahdollisuuksia shoppailuun, sosiaalistumiseen ja oivaltavien alakulttuurin katutaiteen tutkiskeluun. Suosittelen lämmöllä kaupunkia jokaiselle kaupunkireissuista nauttiville.


Kulkuritar Berliinissä

No comments:

Post a Comment